Elokuun ensimmäisenä lauantaina Haltian vanhan pappilan pihaan alkoi saapua väkeä viettämään kolmea päivää Toivosta toimintaan -retriitillä. Mukana oli kymmenen osallistujaa, kaksi ohjaajaa ja lisäksi talonväki, joka osallistui minkä keittiöhommiltaan ehti.
Kesäinen sää helli meitä koko retriitin ajan, joten suuri osa ajasta vietettiin ulkona. Pappilan pihapiiri, vanhat puut ja ympäröivä luonto muodostivatkin aika täydellisen paikan viikonlopulle.
Aktiivista toivoa luonnon keskellä
Kaksi ensimmäistä päivää ohjasi taiteilija ja valmentaja Kaisa Käärmemaa. Niiden pohjana oli Joanna Macyn kehittämä The Work That Reconnects eli aktiivisen toivon työ.
Aloitimme tutustumalla toisiimme ja ympäröivään paikkaan, ja siitä jatkoimme vähitellen syvemmälle aktiivisen toivon teemoihin. Kahden päivän aikana ehdimme tehdä paljon: työskennellä pareittain ja ryhmänä, liikkua, käyttää taidetta ja luovuutta sekä tehdä harjoituksia luonnossa ja luonnon kanssa.
Välillä naurettiin, välillä oltiin vakavien asioiden äärellä. Paljon myös vain kuunneltiin toisiamme. Pieni ryhmä tuli nopeasti tutuksi, ja pappilan ympärille alkoi muodostua oma pieni retriittikuplamme.
Yksi viikonlopun ehdottomista kohokohdista oli kaikkien olentojen neuvosto. Tällä kertaa kokouksen kutsui koolle Vadelma, ja paikalle saapui varsin kirjava joukko eläimiä, kasveja ja luonnonilmiöitä kuten lehmä, mäkimeirami ja suonsilmä. Ihmisillekin tuli neuvostolta terveisiä: älkää unohtako meitä tai nähkö meitä vain jonakin, jota voi käyttää – mekin olemme osa tätä maailmaa.
Kolmantena päivänä suunniteltiin toimintaa
Maanantaina oli minun vuoroni hypätä ohjaajan saappaisiin. Kahden aktiivisen toivon päivän jälkeen lähdimme tutkimaan sitä, mikä itse kullekin on tärkeää ja miten sitä voisi viedä käytäntöön.
Päivän runkona toimi permakulttuurisuunnittelija Looby Macnamaran kehittämä Design Web eli suunnitteluverkko. Kävimme päivän aikana läpi sen 12 ankkurikohtaa ja sovelsimme niitä jokaisen omaan aiheeseen, konkreettiseen toimintaan omia kestäviä tavoitteita kohti.
Aloitimme visiosta - eikä kahden edellisen päivän jälkeen ollutkaan kovin vaikeaa löytää asioita, joiden parissa haluaisi tehdä jotain. Sen jälkeen tarkastelimme muun muassa omia rajoja ja voimavaroja, saatavilla olevaa tukea, toistuvia malleja ja periaatteita sekä sitä, mitä seuraavaksi voisi ihan käytännössä tehdä.
Päivän tarkoituksena oli paitsi päästä omassa asiassa eteenpäin myös oppia käyttämään Design Webiä niin, että siihen voi palata myöhemmin muidenkin asioiden suunnittelussa. Palautteen perusteella taisimme onnistua tässä aika hyvin.
Ja sitten pitikin jo lähteä kotiin
Kolmeen päivään mahtui tietenkin paljon muutakin kuin työpajoja. Söimme yhdessä, joimme kahvia, keskustelimme, olimme ulkona ja kävimme saunassa ja uimassa. Pienen ryhmän kanssa ehti oikeasti tutustua, ja viimeisenä päivänä tuntui vähän kummalliselta ajatella, että kohta kaikki taas lähtisivät eri suuntiin.
Yksi osallistujista kuvasi palautteessaan retriitin tunnelmaa näin:
“Parasta oli yleisesti se, miten lempeältä ja turvalliselta tila tuntui alusta saakka ja kutsui yhdessä uteliaisuuteen ja ihmettelyyn. (...) Oli kaunista myös jakaa surua yhdessä. Se oli liikuttavaa ja tuntui arvokkaalta. Niin tärkeitä teemoja, lisäsi toivoa ja vahvisti toimijuutta.”
Maanantai-iltapäivällä oli lopulta aika hyvästellä toisemme ja Haltian pappila. Muutamassa päivässä oli ehtinyt syntyä lämmin pieni yhteisö, josta ei olisi vielä oikein malttanut lähteä.
Kiitos kaikille mukana olleille näistä kolmesta päivästä! 💚
Toivosta toimintaan -retriitti järjestettiin osana Vihreä Pourusmäki ry Aktiivinen toivo käytännössä – vahvistamme ja voimaannutamme yhteisöämme -hanketta. Toimintaa tukee ECOLISEn Regenerative Communities Fund Euroopan unionin rahoituksella.
Kuvia retriitiltä
