Vuonna 2021 pidetyn diplomini valmistumisen jälkeen suunnittelin joitakin päivityksiä Beyond Buckthornsille, ennen kaikkea kakkapalatsin - kyllä, se on sen nimi - ja sitten aloin tutkia permakulttuurisuunnittelun sertifikaattikurssia (PDC, Permaculture Design Certificate) suunnittelijan näkökulmasta, sanalla sanoen PDC:n suunnittelua.
Sisältö
PDC-kurssin sisällön perustana on Bill Mollisonin kirjoittama Suunnittelijan käsikirja (Designers Manual). Suunnittelijan käsikirja on kirjoitettu noin 40 vuotta sitten, eikä sitä ole sen jälkeen koskaan päivitetty. Moni asia muuttuu 40 vuodessa, internet tuli käyttöön ja tiede sai paljon tietoa mikro-organismeista ja maaperän elämästä. Silti PDC:t ympäri maailmaa osoittavat vasta hitaasti merkkejä muutoksesta. Toinen näkökohta, jota ei ole päivitetty PDC:n osalta: sosiaalinen permakulttuuri. Se puuttuu edelleen monista opetussuunnitelmista.
Opettajat
Vieraillessani Tanskassa vuonna 2020 sain tietää, että Tanskan permakulttuuriyhdistys sertifioi vain sellaisia PDC-keskuksia, joissa on pysyvästi vähintään kaksi opettajaa. Kannatan yleisesti ajatusta, mutta Suomessa tämä olisi jo liikaa pyydetty. Kun maassamme on tällä hetkellä vain kaksi tutkinnon suorittanutta opettajaa, kahden tutkinnon suorittaneen opettajan vaatiminen PDC:hen tekisi PDC:n pitämisestä Suomessa lähes mahdotonta.
Monet opettajat ottavat aloittavia opettajia harjoittelemaan kanssaan tai ovat itsekin aloittaneet harjoittelemalla jonkun kokeneen opettajan kanssa. Mutta koska Suomessa ei juurikaan käy opettajia ulkomailta, se vaatisi matkustamista - aikana, jolloin maat ovat sodassa, maakaasu on harvinaista ja olemme sukupuuton partaalla.
Olen myös huomannut, että yhä useammat PDC:t korostavat opettajien titteleitä, varsinkin jos mukana on opettajia, joilla on maisterin tai tohtorin tutkinto. Tämä on toinen aihe, johon palaan toisessa artikkelissa - PDC:n käyttäminen aseena ja yliopistojen halusta vallata PDC:t.
COVID
Koska Suomessa ei ollut PDC:tä vuoden 2018 jälkeen, olin vuonna 2019 yhteydessä eri organisaatioihin, jotta saisin opettajan Suomeen opetustehtävään. Se tarkoittaa, että opettaja saa palkkaa lähettävältä yhdistykseltä, esimerkiksi Tanskan permakulttuuriyhdistykseltä. Arvioin mahdollisia paikkoja. Lopulta ajattelin hyvin edullista PDC:tä ja päädyin Tärkkilään - mutta sitten COVID tapahtui ja suunnitelmat laitettiin jäihin.
Infrastruktuuri
PDC:n infrastruktuurin tarve kasvaa jatkuvasti. Joidenkin opettajien kanssa käydyssä keskustelussa kävi selväksi, että he eivät halua opettaa ladossa tai autotallissa. Periaatteet menevät näin: Mitä hienompi, sitä parempi. Olen aina ajatellut, että meidän pitäisi antaa permakulttuurikoulutusta kaikille eikä vain etuoikeutetuille, rikkaille, valkoisille ihmisille. Mutta jätetään se toiseen kertaan.
PDC:n kokoaminen
Aloitin lukemalla Yhdistyneen kuningaskunnan permakulttuuriyhdistyksen keskeiset vaatimukset. Itse asiassa luin ne jo silloin, kun aloitin tutkinnon, jotta oppisin kaikki aiheet, joita tarvitaan PDC:n opettamiseen.
Sitten aloin lukea paljon muita PDC-opinto-ohjelmia Rosemary Marrow'n ohjelmista oghelmiin, joiden kirjoittajista en ollut koskaan kuullutkaan. Yhteensä noin 10 kappaletta. Ne erosivat toisistaan yksityiskohdiltaan, aikataulusta yksityiskohtaisiin opetusohjeisiin.
Seuraavaksi tulivat taas Yhdistyneen kuningaskunnan ydinvaatimukset. Merkitsin ne, joita pystyisin opettamaan vaikka unissani. Sitten merkitsin ne luennot, joita muut opettajat voisivat opettaa. Havaitsin, että kolmen opettajan voimin kaikki voitiin käsitellä helposti ilman ongelmia. Aiheiden välillä olisi ollut jopa päällekkäisyyksiä.
Oli aika vahvistaa päivämäärä. Valitsimme viikot, johon sisältyi kesäpäivänseisaus 21. kesäkuuta ja joka päättyi ennen juhannusviikonloppua.
Kun olimme saaneet kaikki opettajat vahvistettua ja päivämäärän sovittua, aloin työstää varsinaista opetusaikataulua ja istuntojen yksityiskohtia. Otti noin 9 viilauskierrosta, ennen kuin sain aikatauluun omasta näkökulmastani täydellisen sujuvuuden.
Modernisoidakseni PDC:tä hieman otin mukaan luennon mikro-organismeista ja käänteisestä suunnittelusta.
Infrastruktuurin luominen
Ihminen kuluttaa paljon vettä ja tuottaa ulostetta ja virtsaa. Enemmän ihmisiä käyttää ja tuottaa tietysti enemmän.
Paikalla on 3 kompostikäymälää, joista yksi on hiljattain rakennettu. Muut on kunnostettu. Otin biokaasuvajan suunnittelun uudelleen työn alle. Kun suunnittelin vajan, minulta puuttui tietoa kanoista. Poistin talvikanalarakennuksen ja pystytin modulaarisen luokkahuoneen ja tutkimuslaboratorion - näitä en ole vielä dokumentoinut tänne blogiin.
Suuren entisen navettamme osia muokattiin ruokasaliksi.
Leirintäalueellemme ystäväni rakensi tiipiin tulipaikkoineen ja sitten myös suihkutiipiin. Suihku toimii aurinkolämmöllä ja -sähköllä.
PDC:n aikana
Meillä oli 7 osallistujaa, joista 5 leiriytyi tontilla. Oikeastaan heitä olisi pitänyt olla 9, mutta ystävämme Pakistanista ei saanut viisumia ajoissa ja kollegamme Nigeriasta ei saanut viisumia ollenkaan.
Ensimmäiset 3 päivää olivat kaikkein stressaavimmat. Silloin oli aika asettua aloilleen ja tutustua toisiimme - ja tietysti permakulttuurin ydinteemoihin: etiikkaan, periaatteisiin, suunnitteluvälineisiin, maaperään, veteen ja ilmaan. Kolmantena päivänä Kalle liittyi mukaan ja sitten päivää myöhemmin Anton Nordqvist piti luennon ja työpajan ruokametsistä.
Metsiä, ruokametsiä ja agrometsätaloutta koskevien luentojen jälkeen Dan McTiernan liittyi seuraamme koko päiväksi. Hän kertoi useista aiheista, erityisesti siitä, miten a-kehikko rakennetaan ja käytetään. Hänen luentojensa päätteeksi menimme tekemään puuhiiltä uudessa KonTiki biohiilettimessämme.
Sijoitimme kurssin keskelle vapaapäivän, jolloin osallistujilla oli aikaa seurustella ja tutustua Laitikkalan kylään.
Lyhyeltä tauolta palattuamme hyppäsimme suunnitteluun ja tietenkin kaikkiin suosikkiaiheisiini, kuten energia-autonomiaan, verkosta riippumattomiin aurinkojärjestelmiin, tuulivoimaan, biokaasuun, fermentointiin, mikro-organismeihin jne - ihan mahdotonta yrittää nimetä kaikkia aiheita!
Lumia opetti sosiaalisesta permakulttuurista, viisaammasta rahasta ja muista lempiaiheistaan. Oppilaamme olivat hyvin vaikuttuneita Lumian tiedoista ja opetustaidoista.
Suunnitteluhaastetta varten menimme Luomuakille, luomumansikkatilalle Aitoon kylään. Hän kertoi haasteesta ja sitten alkoi havainnointi. Sitten opiskelijamme olivat omillaan - ei tietenkään täysin, minä olin edelleen käytettävissä vastaamaan kysymyksiin ja kommentoimaan suunnittelun osia.
Viimeisenä päivänä 4 tiimiämme pääsi esittelemään suunnittelunsa lopputuotokset. Miten upeita ne olivatkaan! Jokainen niistä oli hieno permakulttuurisuunnitelma, jossa oli hämmästyttävän paljon yksityiskohtia ja harkintaa.
Kalle, Lumia ja minä olimme hyvin ylpeitä oppilaistamme. Lopetimme pieneen konserttiin ja palasimme sitten takaisin rauhalliseen elämäämme.
Lämmin kiitos kaikille mukana olleille!
